Rakentaminen

Pappilaa ei noin vain voinut rakentaa mielensä mukaan. Tarkat määräykset piti sisällään 

Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus. "Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomenmaan Valtiosäätyjen alamaisesta esityksestä olemme Me nähneet hyväksi Armossa vahvistaa … asetuksen Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntain papiston virkataloista."

Vuolijoen pappilan rakensivat itseoppineet kirvesmiehet. Työohjeet olivat niukat eivätkä nykyisin riittäisi rakennusluvan saamiseen. Pappila rakennettiin vuonna 1923 edellisvuonna palaneen pappilarakennuksen tilalle.

Työselitys pappilan

rakentamista varten

Seuraavilla ohjeilla Vuolijoen pappila rakennettiin:

"Rakennuksen seinät hakataan 18 cm vahvuisiksi (myöhemmin muutettu: ulkoseinät 16 cm, sisäseinät 15 cm), varaus tehdään ulkoseinissä 10 cm leveäksi ja sisäseinissä 8 cm. Varaukseen pannaan sammalia tarpeen mukaan. Tapit tehdään sikäli, että ne eivät estä painumasta. Ikkunoihin ja oviin on jätettävä painumisen vara.

Alipohjan vuoliaisten väli on noin 1 m, ja niiden alle on pantava haltiaparrut. Ylivuoliaiskerrassa on vuoliaisten väli noin 1 m. Kattotuolit on pantava 1 m etäisyydelle toisistaan. Vesikatto päreistä on katettava 10 cm nostolla, katolle pantava harjalaudat ja tuulilistat. Vesikatto tehdään taitekatto.

Vuoliaiskerrassa käytetään hylkylautoja. Täytteen vahvuus 40 cm, josta sammalia 30 cm ja sen päällä kuivaa multaa 10 cm. Ylipohjassa on täytteen vahvuus 37 cm, josta sammalia 30 cm ja multaa 7 cm.

Vuoliaisessa alipohjan niskat 3x4” vahvuisista veistetyistä piiroista. Lattia 2” lankuista niskojen päällä, joiden väli on 80 cm. Välikatto alhaalta lyötävistä panelilaudoista. Lakeen lyödään listat.

Ikkuna-aukot 128x177 cm (myöhemmin muutettu 120x177 cm). Karmit 8x2½” puuta, kynnyspuu 30 cm leveä yhdestä tai kahdesta puusta, puitteet 2x2” puuta. Välikarmit 8x2” puuta. Ikkunat sekä sisä- että ulkoikkunat saranoilla avattavat. Kuhunkin tehdään seinäventtiili.

Ovien karmit 2½x6”, raamit 5x2”, täytetaulut 5x1¼ laudoista. Ulko-ovien raamit 2½x5” puuta. Oviaukkojen suuruus 100x220 cm (myöhemmin muutettu 90x220 cm).

Uunit muurataan kalkkilaastilla ja vintissä ja ulkoilmaan tulevat tiilet koviksi poltetuita. Väli- ja vesikaton kohdalla savuputkien seinät ¾ tiilen vahvuisia. Savuputket viedään ylös asti eri reikänä. Palomuuri rapataan ja putsataan kalkkilaastilla. Pesäluukut Högforsin tehtaan No 6 kipinäkalteriovilla. Pesän seiniin muurataan tarpeellinen määrä tulenkestäviä tiiliä. Vetoventtiili tehdään uunin latvaan.

Keittiön hella Högforsin No 3, paistinuuni ja pesälaitos No2.

Rakennuksen seinät tehdään 4 m korkeiksi, huoneiden korkeus 3 m ja ikkunain kynnys 80 cm lattiasta. Kaikki karat tehdään ns. ”tupla” karat."

Pappila siitä kuitenkin tuli

Pappilan rakennuskustannukset olivat aikanaan 70 928,47 markkaa, nykyrahassa alle 30 000 euroa. Pappilassa on ulkoeteinen, sisäeteinen, virkahuone, vierashuone, sänkykamari, ruokasali, ruokakonttori, lämmin ruokasäilymö ja pirtti sekä yksi huone vintillä. Myöhemmin huoneiden nimiksi vakiintuvat kanslia, vierashuone, makuuhuone, sali, keittiö ja pirtti.

Virkatalokatselmuksessa Vanha pappila havaittiin kirkkoherran arvoa ajatellen vajavaiseksi. Yksi lämmin huone puuttui. Piian kammari rakennettiin hirsikehikkona pappilan vintille. Lämmitystä siihen ei koskaan saatu. Vintti on muutoin rakentamaton ja sisustamaton. Sitä lienee käytetty vain kesäisin.

Alakerran huoneissa oli pääsääntöisesti pönttöuunit. Keittiössä oli tiettävästi alun perin hella ja pirtissä leivinuuni. Myöhemmin pirttiin muurattiin takka ja keittiöön leivinuuni.

Pappilassa oli kolme sisäänkäyntiä, kaksi kuistilta ja yksi päädystä. Päätyovesta tultiin keittiöön.   Kuistilta pääsi toisesta ovesta sisäeteiseen ja toisesta pirttiin. Seurakuntalaiset saattoivat pirtissä odottaa pääsyä kirkkoherran pakeille. Palvelijat käyttivät päätyovea.

Pappilaan piti rakentaa talli kolmelle hevoselle, navetta kuudelle lehmälle, halkoliiteri, kaksiosainen ja kaksikerroksinen aitta, rehulato, sikahuone, käymälä, riihi, riihilato, sauna, työkalukatos, pumppukaivo ja kolme heinälatoa. Talousrakennukset saatiin valmiiksi vasta 1920-luvun loppupuolella. Pappilaan kuului myös peltoa, laidunmaata ja niittyä. Lisäksi pappilalla oli oikeus ottaa puuta seurakunnan metsistä polttopuiksi ja muuhun kotitarvekäyttöön. Polttopuita todellakin tarvittiin. Pappilan pihapiirissä metristen halkojen pinot olivat pituudeltaan monikymmenmetrisiä.

Pappilan päärakennus on hirsikehikkoinen. Alun perin siinä oli vain pärekatto. Rakennus vuorattiin ja maalattiin lyijyvalkoisella öljymaalilla vuonna 1938.

Kolmannesvuosisata pappilana

Piispantarkastus aiheutti aina vipinää seurakunnassa. Vanhan pappilan katolle asennettiin sementtitiilikatto aluskatteeksi jätetyn pärekaton päälle vuonna 1948. Lisäksi pappila maalattiin keittovärillä ennen kesän 1950 piispantarkastusta. Nykyinen ulkomaali on 1980-luvun lopulta.

Rakennusmestari Väinö V. Pöyhönen laati keväällä 1950 aine- ja työselityksen korjaustöitä ja lisärakennusta varten sekä korjaustöiden kustannusarvion. Korjaus- ja muutostöitä ei koskaan toteutettu. Sen sijaan pappilan saunarakennus tehtiin urakalla Pöyhösen laatiman työselityksen ja kustannusarvion pohjalta. Sauna palveli vuosikymmenet pappilan väkeä. Saunarakennus sai myöhemmin uuden elämän Riihipihan ulkomuseossa, kun se siirrettiin museoalueelle kauppamuseoksi.

Mainittakoon, että edesmennyt Riihipiha-museon perustaja, pitäjänneuvos Iikka Alasalmi toimi ansiokkaalla urallaan yli neljännesvuosisadan myös Vuolijoen seurakunnan suntiona ja kellonsoittajana.

Vanhassa pappilassa oli alusta asti ongelmana se, ettei rakennuksessa ollut tiloja seurakunnan asiakirjojen paloturvalliseen säilytykseen. Kainuulaisittain tunnettu arkkitehti Eino Pitkänen antoi vuonna 1952 lausunnon, ettei pappila ole korjauskelpoinen pappilaksi ja kirkkoherranvirastoksi. Vanha pappila sai kuitenkin lisäaikaa pappilana vielä viisi vuotta ennen kuin uusi kivipappila valmistui. Vanhassa pappilassa ehti asua viitisentoista pappia vuosina 1923-1957.